Alakaa pikkuhiljaa nostaa päätään kesänjäljiltä mun luova minäni  Kesä on menny kyllä niin vauhilla, ettei oo tosikaan. Vieraita on riittäny ja koiranpennun kans touhutessa vähintäänki toinenpuoli ajasta. Heinäkuun puolessavälissä pentu tuli taloon. Vaan isännän koirahan se on ilimiselevästi, mutta kyllä se muaki totteloo. Rajat on ollu helppo opettaa sille, kun on niin selkeä piha. Hyvin istua nököttää jo rajan takana, vaikka muu perhe juoksis rajan yli.

Missään pitemmällä ei oikaeastaan olla käyty, mutta kesä se on Torhniosaki

 Pääasia, että ollaan touhuttu lasten kans yhessä ja tehty heille tärkeitä juttuja. Käyty leikkikentillä, uimassa, eläimiä kattomassa, pojat isännän kans kalassa ja kaikkia semmosta. Sitä turhan monasti vanhemmat kuvitteloo, että se loma on loma vaan, jos tehään jotain yberhienoa, särkänniemet ja korkeasaaret pitäis vähintään kiertää. Toki se on mukava käyäkki, ja käyään meki, kuhan muistais sen tärkeimmän, eli antaa aikaa lapsille. Ja muillonki ku vaan kesälomalla. No niin se siitä kasvatuspuheesta

Senverran ollaa tässä kotista kokeiltu leikkiä, että laitettiin elämämme eka perunamaa. Porkkanaa ja muuta pientä oli viimekesänä, mutttei niistä häävin suuria tullu .Salaatti kyllä rehotti yli laitojensa, niinku tänäki kesänä. Nyt sitte toissapäivänä otin ekat perunat maasta ja olihan ne hyviä. Ihan hyvänkokosiaki olivat. Viinimarjat pitäis vielä kerätä, vaan ei ollu kaikki kypsiä ni samapa tuo hakea sitte kaikki kerralla ja mehustaa.

Iltasella mietittiin trampoliinin kohtaloa, että veetäänkö puukolla rasti keskelle, vai sahalla yks iso viilto, vai laitetaanko vahinko kiertämään ja myyään koko %/()((&&¤ Ei kait siinä, hyvä liikuntavälinen koululaisille, kunhan siinä pomppii yksi lapsi kerrallaan, niinku selkeissä ohjeissa sanotaan. Vaan kuinka moni sitä ohjetta oikeasti noudattaa, ei myö ainakaan. Nimittäin tulin iltasella 5-vuotiaan kanssa 20 kilsanpäästä päivystyksestä,kannoin jalka kipsissä olevaa tyttöä sisään ku takapihalta kuulu, että äiti sua tarvitaan täälllä taas. 11-vuotias tyttö makas tramppiskalla, itki ja oli niin hätääntyny, että lähes hyperventiloi. Oli selälleen hypänny ja siitä samasta pompusta yrittäny jotain ihme kuperkeikkatemppua ja putosi niskoilleen. Moneen monituiseen minuuttiin ei liikahtanukkaan, itki vaan ja valitti. Kävi jo sellanen villi ajatus, että mitähän ne siellä päivystyksessä tuumaa ku meen samantien takasin, mutta eri lapsen kanssa. Onneks ei tarvinnu lähteä vaikka alkuun tilanne näyttiki pahalta.  Mun oma diagnoosi, että iso selkälihas venähtäny ja ilmat lähteny pihalle hetkeks koska keuhkoon sattuu ja selkälihas jumittaa ainaku enempi yrittää liikkua. No, saa se tramppis nyt meille jäähä, mutta tästä päivästä lähin siinä pomppii VAIN YKSI LAPSI KERRALLAAN!!! Näinhän teilläkin?

Vähä ollu huonoa tuuriaki viimepäivinä muutenki. Päätin sulattaa vihdoin ja viimein sisällä olevan pystypakastimen. Seuraavana aamuna laitoin sen takasin päälle ja kohta kuulu joku ihime töräys, kohta toinen ja sitte tuli kauhea haju. Palanu sähkö tai jotain sinnepäin. No kiireesti virrat pois päältä ja se oli siinä. Ystävällinen vuokraisäntä sitten vaihtoi samalla uuden jääkaapinkin, että tulee samaa sarjaa, eikä tuu mitään isompaa vahinkoa vanhan jääkaapin kans. No ootappa ku kolome päivää tuosta aloin teke ruokaa ja ihime pörinä alako kuulumaan jostain hellansuunnasta. Kuuntelin flektiä, vedenkeitintä, tiskikonetta, kunnes savu alko nousta hellan nuppien alta. Huhhuijaa, ja se haju oli justiisa sama ku pakasteesta. Sitte kuulu vaan ilonen POKS ja se oli siinä. No taas ystävällinen vuokraisäntä kiikutti niinikään mustastapörssistä uuden keraamisen liesitason. Lohkasivat samalla pienen palasen vahingossa pöytälevystä ja vaihdattaa keittiön pöytätasotkin uusiksi. Mikäs siinä, sanon mää. Kyllä teki mieli tarkistaa, että on palovarottimet kunnossa ku yks toisensa jäläkeen alako posahtelemaan. Olishan tuossa vielä vanha kiertoilimauuni ja tiskikone. Mutta ihan vuokraisäntää säälien,elekää nyt ihimeessä enää tässäkuussa posahtako.

Miehen sisko oli kaatopaikalle viemässä vanhoja istumarattaita, jossa oli rengas lenkollaan. Utelin, että saisinko mää vaikka viijä nuo ja kokeilla korjata. No tottahan se kävi, tuhoontuomitut ikäloput . No korjasin renkaan, ompelin uuden päällisen. Vielä pitää vähä kiillottaa, ostaa uus verkkopussi, tietenkin sävysävyyn kuosin kanssa. Pojan lempirattaat nämä oli jo vanhallaki kuosilla ja rikkinäisellä renkaalla. Kait hyvät istua ku menee aika syvälle lapsi tuohon. Jokapäivä haluaa, että lähen työntämään ULOS rattailla. Sisällä rullaaminen ei kelpaa, vaikka olis mitenpaljon kotihommia.Harmi kun en ottanu kuvaa siitä vanhasta lookista, muutos oli (vaikka ite sanonkin) huima. Nyt sitten hamstarin toiset samantyyliset vanhat istumarattaat. ELi ei kun markiisin ostoon.